Kun me Itävaltaan matkustettiin

Itävallan reissu kesti viikon ja matkassa meitä oli kolme tyyppiä, muutama matkalaukku, parit sukset ja lumilauta. Ja niitähän sitten raahattiin Helsinki-Vantaan lentokentältä Saksaan Münchenin lentokentälle (tai siis lentokone raahasi) ja sieltä eteenpäin rahvain käsivoimin kolmella eri junalla kohteena Itävallan Alpeilla sijaitseva Tuxin kylä. Laskettelukeskuksia oli siinä lähekkäin useampiakin ja me oltiin valittu oma kylämme kaverin kaverin suosituksien perusteella. Ei mikään iso kylä, mutta sieltä pitäisi olla helppo liikkua lähirinteiden lisäksi myös muihin laskettelukeskuksiin ja after ski-meininkiäkin löytyisi. Jeps, kuulosti passelilta valinnalta! :)

Lento Helsingistä Müncheniin lähti 9.20 aamulla ja kesti n. 2h 30min. Valintamme lentää Müncheniin eikä esim. Innsbruckiin, joka olisi ollut jonkin verran lähempänä Tuxia johtui ihan siitä, että Innsbruckiin ei ollut suoraa lentoa Helsingistä ja kustannukset olisi siten olleet korkeammat.

Münchenin lentokentältä nappasimme ensimmäiseksi paikallisjunan kaupungin päärautatieasemalle (=Hauptbahnhof). Paikallisjunat on S-Bahnin junia ja näistä S1- ja S8-linjat vie lentokentältä keskustaan noin 40 minuutissa. Ostettiin liput junaan vaivattomasti lentokentältä lippuautomaatista, hinta 10,80e per nenä.

Tästä klikkaamalla pääset S-Bahnin junien karttaan.

Päärautatieasemalle saavuttuamme oli aikaa seuraavan junan lähtöön sen verran paljon, että ajateltiin kierrellä siinä odotellessa Münchenin keskustassa kunhan saataisiin matkatavarat säilytykseen. Iloiseksi yllätykseksi rautatieasemaltahan löytyi suksi- ja lautapusseille tarkoitettuja isoja maksullisia säilytyslokeroita, mutta eipä niitä ollut sitten yhtään vapaana... Törmäsimme kuitenkin sattumalta myös lukolliseen tavaransäilytyshuoneeseen, jossa näkyi lojuvan useammankin tyypin suksia ja lautoja, mutta eipä huoneen tiskille ilmestynyt koskaan ketään virkailijaa, jotta olisimme saaneet jätettyä omat tavaramme sinne...

Joten ei muuta kuin tavarat messiin ja suunta yhteen rautatieaseman ravintoloista syömään. Toisaalta siinä näläntunteen syövereissä ihan hyvä vaihtoehto sekin. :)

Päädyimme syömään ravintolaan, jossa ei ollutkaan seuraavaksi yllätykseksi englanninkielistä ruokalistaa vaan pääsimme heti arvuutteluleikkiin saksankielisillä ruoannimillä. Jepulisjee. :) Ruoka kuitenkin osoittautui hyväksi ja valintaa auttoi muutamat ruokakuvat listalla (kyllä!) ja tutut sanat "bratwurst", wienerschnitzel" jne. Tosin aika raskaaksi tulisi viikon syömiset, jos vain näitä ruokia mätettäisiin... ;) Hintataso oli myös ilahduttavan edullinen, hyvänkokoisen annoksen sai alle kympillä.

Rautatieasemalla hyppäsimme ensimmäiseen pidemmän matkan junaamme kohti Alppeja. Tähän junaan oltiin hankittu liput netistä jo kotona ja oli istumapaikat omasta loosista junassa. Suosittelen! Nämä junat nimittäin vaikuttivat tulevan todella täyteen laskettelijoista ja muista matkaajista ja voitte vaan kuvitella sitä ihmisten tavaramäärää ahdettuna mm. junan käytäville kun tila alkaa loppua... Hintaa tälle junalipulle tuli n. 100e (meno-paluu) per nenä, mutta samainen lippu sisälsi kuitenkin useamman tunnin matkantekoa.

Seuraava junanvaihto oli Jenbachissa, josta jatkoimme saman junalipun voimin pienemmällä junalla Mayerhoffeniin (tähän junaan ei voinut varata istumapaikkoja). Mayerhoffen on kylä n. 15min automatkan päässä Tuxista ja oli näin ollen viimeisin junaetappimme.

Kaiken kaikkiaan matkaan Helsingistä Tuxiin meni n. 11-12h, joka sisälsi osaksi myös kulkuneuvojen odottelua. Kuulostaa pitkältä matkalta, mutta se on pieni uhraus ajatellen sitä, että perillä odottaa parhaimmillaan satoja kilometrejä laskettelurinteitä, upeat alppimaisemat ja useimmiten mahtavat aurinkoiset ilmat. :)

Meidän hotelli Tuxissa, Hermanns Klause

Saavuttiin hotellille alkuillasta ja pitkän matkan tehneenä käytiin vain syömässä hotellin ravintolassa, jossa sielläkin meitä odotti ainoastaan saksankielinen ruokalista, mutta cheeseburger oli saksalaisessa listassakin cheeseburger ja pizza oli pizza, joten ei muuta kuin iltamättöjen jälkeen huoneeseen purkamaan matkalaukkuja ja pian jo kaaduttiinkin sänkyyn. Itselläni oli vielä flunssan ja keuhkoputkentulehduksen rippeitä, joita tulikin paranneltua pitkien yöunien verran! Seuraavana aamuna sitten virkeänä rinteisiin! Ja syömistä kevyempien aterioiden toivossa... :)

Matkatarina Itävallan ihmeellisyyksistä ei tähän loppunut vaan lisää postausta hotellista, rinteistä, rinneravintoloista ja alppimaisemista tulossa!

Ja muutamia vinkkejä miten selvitä niistä pitkistä laskettelupäivistä. :)